Ennaltaehkäisyä, ei tulipalojen sammuttelua
Suomessa on kasvava mielenterveysongelma niin lasten, nuorten, kuin työssäkäyvien parissa. Ongelmaan ei ole kyetty vastaamaan tarpeellisella volyymilla saati oikea-aikaisesti, vaan monet mielenterveysongelmista kärsivät joutumaan painimaan ongelmiensa kanssa vuosia ja pahimmillaan kriisiytyvät toimintakunnottomiksi. Jokainen työ- ja toimintakuntonsa menettänyt henkilö on valtava tappio yhteiskunnan joka saralle. Mitä voisimme tehdä paremmin?
Ratkaisu löytyy yksinkertaisten matalan kynnyksen, ennaltaehkäisevien palveluiden lisäämisessä. Sitä varten emme tarvitse välttämättä lisää psykologeja tai psykiatreja vaan henkilöitä, jotka on koulutettu antamaan oikeanlaista tukea varhaisessa vaiheessa. Ennaltaehkäisevät, matalan kynnyksen palvelut, joissa ei tarvitse sammuttaa tulipaloja säästäisivät myös veronmaksajille valtavia summia.
Ennaltaehkäisevän toiminnan tärkeydestä on keskusteltu vuosikymmeniä, mutta keskustelut eivät ole johtaneet minnekään sillä verukkeella, että sen tuloksia on vaikea mitata. Tilanne alkaa nyt olla niin kriittinen, että on korkea aika kehittää menetelmiä matalan kynnyksen palveluiden hyödyn mittaamiseksi.
Kiinnostuksen puutetta selittää osittain myös uusi soten hoitomalli, josta puuttuu taloudellinen kannustin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin. Kunnat eivät saa valtiolta tukea asukkaidensa pitämiseen mahdollisimman terveinä, vaan vain terveydenhuoltoa tarvitseville. Hyvinvoinnin ylläpitäminen ei myöskään kuulu hyvinvointialueiden tehtäviin, joten sellaisiin asioihin panostaminen on kunnalle vain lisäkustannus. Itse asiassa mitä paremmin kunta onnistuu ennaltaehkäisevässä työssä, sitä vähemmän ne saavat rahaa. Näen mallin hyvin ongelmallisena. Tiedämme miltä vapaaehtoisuus palveluissa voi pahimmillaan näyttäytyä: Niitä ei ole!
Vaikka näennäisesti ei ole kuntien taloudellisten etujen mukaista pitää ihmiset terveinä, se on koulujen, työnantajien ja yritysten ja loppukädessä meidän veronmaksajien etujen mukaista. Matalan kynnyksen hyvinvointipalvelut, joissa on asiakaskeskeinen lähtökohta, keventäisivät välittömästi terveydenhuollon terapiapalveluiden taakkaa ja säästäisivät siten yhteiskunnan rahaa ja yksilöiden turhaa kärsimystä.
On korkea aika laittaa lisäpanoksia ennaltaehkäisyyn. Vuosien juhlapuheet ja lupaukset eivät yksinkertaisesti enää riitä.