Kohti kestävää metsätaloutta
Ymmärrys ilmastonmuutoksesta on valtavirtaistunut viime vuosien aikana. Yhä useampi tietää, että planeettamme lämpenee hälyyttävällä tahdilla ja että tämä ilmiö on aito uhka ihmiskunnalle. Korjaavia toimia onkin tehty kiihtyvissä määrin. Esimerkiksi suomalaisen tuotannon päästöt ovat laskeneet reilusti viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Ymmärryksessämme, ja sen kautta myös teoissamme on kuitenkin vielä selkeitä aukkoja. Ekokriisi ei tarkoita pelkästään ilmaston lämpenemistä. Se tarkoittaa myös asioita, kuten lajien määrän vähenemistä ja typen ja fosforin kaltaisten alkuaineiden luonnollisen kierron häiriintymistä. Kaikki näistä eri ilmiöistä uhkaavat sitä hyvinvointia, jonka luonto meille on tähän asti tarjonnut.
Suomalaiset tutkijat ja aktivistit ovat viime vuosien aikana perustellusti kiinnittäneet huomiota maassamme harjoitettavaan tehometsätalouteen. Avohakkuut aloitettiin sota-aikana tehostamaan taloutta. Nykyään ymmärretään kuitenkin, että liikahakkuut heikentävät kansallista turvallisuuttamme.
Ensinnäkin Suomen vanhoihin metsiin on varastoitunut valtavia määriä hiilidioksidia. Useimmissa tapauksissa tämä hiilidioksidi päätyy vapautumaan ilmakehään viimeistään parin vuoden päästä puiden hakkuista. Sen lisäksi suuri osa puuteollisuuden lopputuotteena valmistuvasta kartongista päätyy kaatopaikoille, joissa ne hajoavat vapauttaen ilmakehään 20 kertaa hiilidioksidia voimakkaampaa kasvihuonekaasua, metaania.
Metsämme myös varastoivat jatkuvasti lisää hiilidioksidia ilmakehästä. Liikahakkuut ovat kuitenkin romahduttaneet nämä hiilinielut. Esimerkiksi ilmastopaneeli onkin kehottanut hallitusta tekemään mahdollisimman pian suunnitelman hiilinielujen palauttamiseksi, jotta voimme pysyä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteissa.
Planeettamme lämmittämisen lisäksi tehometsätaloudella on myös muita vähintään yhtä huolestuttavia vaikutuksia. Avohakkuut tuhoavat ekolokerot valtavalta määrältä eri lajeja. Tämän lisäksi metsätalouden lannoitteet rehevöittävät kauniit vesistömme. Monimuotoinen ja puhdas luonto on elämän perusedellytys esimerkiksi ruoantuotannon takaajana.
On siis välttämätöntä, että teemme kaikkemme päästäksemme EU:n biodiversiteettistrategian mukaiseen 30% suojelutavoitteeseen. Tämä tarkoittaa, että hakkuiden määrää täytyy rajata reilusti. Niistä puista, jotka kuitenkin hakataan, on hyvä valmistaa korkeamman jalostusasteen tuotteita, sen sijaan, että ne myytäisiin halpaselluksi ulkomaille. Näin pidämme huolta sekä suomalaisesta luonnosta, että kotimaisesta tuotannosta.