Yksi pieni paha ei haittaa, eihän?

On aika, että minäkin avaan sanaisen arkkuni koskien Suomen, Ruotsin ja Turkin välistä epäpyhää sopimusta. Tein useita kymmeniä videoita ja kirjoituksia aiheesta, jotka päätin jättää julkaisematta. Ystäväni Paco aina muistuttaa minua siitä, etten kirjoittaisi vihaisena. Olen edelleen vihainen. Se ei ole muuttunut, mutta kykenen nyt ehkä jokseenkin analyyttiseen mietintään. Päätin sen sijaan kysyä facebookissa, että miltä sopimus näyttäytyy muiden silmin. Petetty! Se on paras sana kuvaamaan sitä miltä vastaajista tuntui. Moni kuvailee epäuskoaan ja moni taas kokee, ettei tässä ollut mitään uutta. Onhan kurdit ennenkin olleet kauppatavaraa!

Minä näen tässä yhtälössä kuitenkin jotakin uutta. Ensin haluan kuitenkin ihmetellä hetken suomalaisten valtiomiesten poliittista lukutaidottomuutta ja selkärangattomuutta. Voiko tosiaan olla niin, että valtiomiehet olettavat, ettei allekirjoitettua poliittista sopimusta tarvitse noudattaa? Mitä kävi niille politiikoille, jotka vuoronperään julistivat Venäjän hävyttömyyttä, kun se ei suostunut pitämään sopimuksista kiinni? Entä ne poliitikot, jotka vielä eilen huusivat naisten ihmisoikeuksia? Entä missä oikeistosiiven isänmaakiimailijat, joiden piti saada Suomi takaisin? 

He vuoronperään kiittelivät TP Niinistön huikeita neuvottelutaitoja, kyseenalaistamatta hetkeäkään neuvottelujen sisältöä! Eräs sanonta kuuluu "ellet seiso minkään puolesta, kaadut minkä tahansa edessä". Tämä ajatus kuvailee minun pettymystä suhteessa Suomen poliittiseen toimintaan. Jos kuvitellaan hetken, etten olisi kurdi, Suomen kansalaisen näkökulmasta, ylpeänä suomen brändistä maailmalla, kokisin edelleen samaa pettymystä. Demokratian kärkimaana, sananvapauden ja ihmisoikeuksien, peräänantamattomien sisukkaiden ihmisten valtiona koen, että olemme hypokraatteja. Sanoin taannoin Ylen toimittajalle, että mikäli Suomi lähtisi lehmänkauppaan Turkin kanssa tulisi hallitus kärsimään valtavaa epäluottamusta kansalaisten joukossa ja sillä olisi valtavat seuraukset suomen turvallisuudelle. Ulkoinen uhka yhdistää, mutta sisäinen uhka hajottaa ja jakaa kansaa. Näin koen nyt käyneen. 

Syy siihen, että tämä sopimus on kurdeille ennennäkemätön on sen valtava poliittinen, globaali vaikutus. Vaikka valtiomiehet peräkanaa toistavat samaa narratiivia siitä, ettei "sopimus ohita suomen lakia", unohdetaan sen poliittinen merkitys. Kurdeilla ei ole omaa valtiota. Kurdit ovat tehneet vuosisadan verran töitä, jotta saavuttavat jonkinasteisen poliittisen aseman maailmalla. Se on vaatinut uhrauksia, MILJOONIA ihmishenkiä ja sotia. Se vaatii edelleen. Se on vaatinut sen, että jokainen kurdi joka avaa suunsa ja kritisoi kansansa runtelevia diktaattoreita, on vaarassa joutua ikuiseen kadotukseen tai vähintäänkin poliittisen leimautumisen uhriksi (lue terroristi). 

Sopimus on vahva poliittinen ja ideologinen viesti koko maailmalle: "Heikompia saa myydä, kiusata, uhrata, käyttää ja heittää junan alle silloin kun se on asianomaiselle sopivaa!" Sopimus ei siis vain heikennä kurdien poliittista asemaa, vaan on ideologisesti vastoin kaikkea sitä mitä tiedämme moraalisesta vastuusta. Suomella oli tilaisuus osoittaa mitä suomalainen sisu on. Oli tilaisuus näyttää selkärankaa tilanteessa, jossa selkärankaa tarvitaan. Nöyrtyminen, suorastaan ovimatoksi heittäytyminen Turkin kaltaisen hirmuvallan edessä on petturuutta myös Suomen kansaa, etenkin niitä kohtaan jotka kaatuivat sen itsenäisyyden puolesta! 

Herää väistämättäkin kysymys suomen kyvystä käydä sotaa Naton rinnalla, jos edes neuvotteluissa emme kyenneet suojelemaan heikompia. Jään muiden kohtalotovereideni kanssa kauhulla odottamaan, että miten tästä sopasta päästään, sillä optimismi on nyt kaukana siitä mitä tunnen.

Edit: Kirjoitimme rauhanpuolustajien lehteen aiheesta. Erityiskiitos asianajaja Ville Punto mainiosta lakitulkinnasta. Lue artikkeli tästä.